Toni Vuorinen Järkipolitiikkaa

Fixitiä pitäisi selvittää

Aivan aluksi totean olevani erittäin EU-myönteinen ja sinällään eurooppalaisen yhteistyön kannattaja. Toivon, että pidätte tämän mielessä lukiessanne tätä tekstiä. Tosiasia on kuitenkin, että yhteiskuntasopimusta on pian yritetty jo vuoden päivät saada aikaan, eikä sen täytäntöön paneminen ole mitenkään varmaa. Eikä ole lainkaan varmaa, että sen tuoma mahdollinen kilpailukykyloikka olisi riittävä Suomen talouden saamiseksi kasvuun. Miksi olemme tässä tilanteessa ja miksi nyt tarvitsee alentaa nimellisiä palkkoja?

Tähän on olemassa tasan yksi syy. Suomi on vajaa 20 vuotta sitten liittynyt yhteisvaluutta euroon. Aikaisemmin meillä oli keinot muuttaa hintoja valuuttakurssien kautta, mutta nyt olemme eliminoineet mahdollisuuden muuttaa hintoja valuuttakurssien kautta. Tästä seuraa se, että työn hintajoustot voivat eurossa mukana ollessa tulla ainoastaan työmarkkinoilta. Jokainen meistä on nähnyt, että Suomessa työn nimellisen hinnan alentaminen on todella haastavaa, kenties mahdotonta. Euron luomiselle olemme poistaneet mekanismin, joka korvasi epätäydelliset työmarkkinat. Ruotsi jäi juuri edellämainitusta syystä euron ulkopuolelle ja pärjää hyvin omalla kelluvalla kruunullaan. En tiedä kenenkään sanoneen Ruotsin tehneen virhettä jättäytyessään euron ulkopuolelle.

Nykyisenkaltaisia talouskriisejä olisi siis aivan varmasti syntynyt myös kansallisten valuuttojen ollessa käytössä, mutta euron takia meiltä on poistettu ilmiselvä yksinkertainen ulospääsytie talouskriisistä. Se on kelluvan valuutan arvon heikentyminen. Euro on kelluva, mutta se ei kellu kuin sattumalta, kuten sen tulisi kellua Suomen kannalta. Valuuttamme ei tällä hetkellä sopeuta yleisen kustannustasomme ulkoista arvoa tuottavuutemme tasolle. Tässä tilanteessa on hieman yksinkertaistettuna kolme eri vaihtoehtoa.

1. Valuuttakurssi joustaa (euron takia eliminoitu)

2. Palkat joustavat tai

3. Työttömyys joustaa (nykytilanne)

Kannattaa myös miettiä, että mikä noista joustaa kaikista nopeiten. Mainittakoon myös, että Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju twiittasi yhteiskuntasopimuksen kriittisillä hetkillä: ”Jos#yhteiskuntasopimus nyt kaatuu, Suomen kannattaa vakavasti harkita paluuta markkaan. Uudistusten teko on muuttunut liian hitaaksi. ”

Eurosta eroaminen ei ole yksinkertaista, eikä yhtä helppo prosessi verrattuna euroon liittymiseen. Euroon mennessä valuuttakurssit jäädytettiin sille tasolle, missä ne olivat. Kun lähdetään eurosta, niin avataan mahdollisuus valuuttaliikkeelle uudelleen. Ongelma tässä on se, että markkinat oletettavasti olettaisivat nykypäivänä kelluvan markan devalvoituvan ja tämä aiheuttaisi spekulaatioita markkinoilla ja ongelmia aiheuttavia pääomaliikkeita, mikäli eurosta lähteminen olisi tiedossa etukäteen. Tästä syystä eurosta lähteminen tulisi tehdä pitkään salassa valmistellun esityksen kanssa viikonlopun aikana, jotta pääomapako vältettäisiin. Näinhän devalvaatiot tehtiin siinä vanhassa kiinteiden kurssien maailmassa, johon ei ole paluuta.

Toinen ero liittymisen ja eroamisen välillä on siinä, että euroon liittyessä kaikista markoista kaikissa sopimuksissa tuli euroja. Sen sijaan eurosta erotessa pitää rajata, että mistä euroista tulee markkoja ja mistä ei. Joku voi perustellusti ajatella tämän aiheuttavan ongelmia. Toisaalta yhteisvaluuttoja on ennenkin hajonnut, enkä ole saanut lukea koskaan, että tämä seikka olisi aiheuttanut merkittäviä ongelmia. Tästä asiasta olisi kiva kuulla lakimiehiltä kommentteja ja ideoita.

Suomessa usein pelätään omaa markkaa historiallisista syistä. Monilla on varmasti muistissa ne ajat, jolloin Suomella oli käytössä kiinteä markka, jota devalvoitiin 10 vuoden välein. Kuitenkin on ymmärrettävä ero kiinteän ja kelluvan valuuttakurssin välillä. Euro on kelluva valuutta ja mikäli markka otettaisiin taas käyttöön, siitä tulisi tehdä Ruotsin kruunun tapaan kelluva. Kelluvaa valuuttakurssia ei devalvoida, vaan silloin valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan markkinoilla. Silloin valuutalla on aina ”oikea” arvo, ei tule tilannetta, jossa sitä jouduttaisiin hätäpäisesti 10-15 % devalvoimaan tai revalvoimaan. Suomessakin oli käytössä muutaman vuoden kelluva markka 90-luvun alussa ennen euroon liittymistä. Tämän sanotaan olleen Nokian nousun ohella tie ulos 90-luvun lamasta.

Loppuun täytyy sanoa, että joka tapauksessa on pyrittävä sopeutumaan eurossa elämiseen ja pyrkiä minimoimaan euron aiheuttamaa hyvinvointitappiota. Tärkein asia olisi silloin saada joustavat ja vähemmän epätäydelliset työmarkkinat. Käytännössä se vaatisi sitä, että tarvittaessa nimelliset palkat joustaisivat jopa viidenneksen alaspäin. Tällä hetkellä ei näytä kovin todennäköiseltä, että sellaista saataisiin aikaan. Toisaalta työmarkkinareformeja on tehtävä joka tapauksessa, riippumatta siitä, millä valuutalla elämme tulevaisuudessa ja meidän tulee kasvattaa kykyä kustannusjoustoon muilla keinoin kuin omalla valuutalla. Eurossa elämiseen ei olla reilussa 15 vuodessa sopeuduttu, eikä sopeutuminen näytä kovin todennäköiseltä tulevaisuudessakaan. Monet taloustieteilijät ulkomaita myöten ovat pitäneet euroa suurena virheenä, kuten esimerkiksi täällätäällä ja täällä. Siksi Suomen eurosta eroamista eli fixit:ä on alettava selvittämään ja se otettava vaihtoehdoksi.

Ps. Olen lukenut Eurothinkthank-ryhmän molemmat raportit.

Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot ja

Suomen-Eurovaihtoehdot-Jäsenyys-euroliittovaltiossa-tai-Fixit

Kyseisten raporttien lukeminen on vaikuttanut vahvasti päätökseen tämän tekstin kirjoittamisesta. Kiitän Eurothinkthank-ryhmää hyvästä työstä ja heidän avauksestaan. Suosittelen kaikkia lukemaan molemmat raportit. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että Fixit vaatisi lisää tutkimusta. Siitä on myös pystyttävä keskustelemaan analyyttisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Minä taas en ole ollenkaan EU-myönteinen, mutta muuten samaa mieltä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Kuin omasta suustani ja kynästäni. Täysi komppaus tekstille.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Saanen nostaa hattua.
Huomenna tulee kuluneeksi 6 vuotta (6.5.2010) tämän (linkki) blogin julkaisemisesta. Oli jo aikakin, että edes yksi Kokoomuksen jäsen astuu esiin vuonna 2016 ja kirjoittaa, mistä Toivasen artikkelin kuvaamassa EMU-ongelmassa on kysymys:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4292...

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Fixit hoitaisi homman. Euro on poliittinen järjestelmä, ei taloudellinen eikä pysy omillaan pystyssä.

Jos yhteinen valuutta on hyvä ajatus, asiaan voidaan palata myöhemmin paremmin suunniteltuna ja toteutettuna. Euron juosten virtsattu kasaan unionihuumassa ja liialla innolla ilman taitoja.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina La

Eikös ETA-sopimus olisi ihan riittävä Suomelle?

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Toniltaerikoisen hyvä blogi. Hyvä, että kokoomukselaisen kynästäkin näkee tällaista tekstiä.

Mutta miten se saadaan toimeksi? Ei mitenkään, jos se jää Väyrysen varaan.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Euroopan Unioni on vähän kuin moniavioinen avioliitto. Jäsenmaat joutuvat kestämään toisiaan ja rakentamaan liittoa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. On selvää, etteivät kaikki asiat voi aina toimia ilman pikkuharmeja ja uhrauksia. Koko unionia rahaliittoineen ei koskaan pystytty edes perustamaan, jos kaiken eurooppalaisen yhteistyön pitäisi sopia vain mahdollisimman hyviä aikoja ja massiivista talouskasvua silmällä pitäen ja heti kun näin ei jonakin hetkenä olisi, siihen vastattaisiin eristäytymällä ja kiivaasti repimällä aiemmin rakennettua.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mistä tulee legitimiteetti tehdä tällaisia kokeiluja käyttäen koekaniineina 500 miljoonaa eurooppalaista?
Kuka nyt kantaa sitä vastuuta, kun Saksa ja Ranska eivät halua?

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Erittäin hyvä kirjoitus. Itse olen miettinyt joskus samaa, että olisiko se oma valuutta maailman loppu. Ei se välttämättä olisi, mutta onko se markka, se on taas toinen juttu. Jos eurosta erottaisiin, niin vakavasti pitäisi harkita myös Ruotsin kruunua.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

5 miljardin alijäämän kattaminen verotuloilla vaatisi noin 12 miljardin bruttokansantuotteen kasvua. 12 miljardia noin 200 miljardin bruttokansantuotteesta tekee noin 6 prosenttiyksikköä vuosikasvuna, eli talouskasvu tulisi olla Kiinan lukuja, silloin valtion talous olisi tasapainossa.

Kannatan eurosta eroa, koska se on kilpailukykyhaitta.

Toimituksen poiminnat